Sosiiaalista elämää & yksinoloa

Lenni&Banga uudet ystävykset
 Aika on kulunut nopeasti varsinkin, kun mammaloma päättyi on kokoajan jotain puuhaa.  Asun kerrostalossa, joten naapureita ja Bangan yksinolo koulutusta ajatellen kirjoitin ulkooveen lapun ja pyysin naapureilta palautetta, jos jotain kuuluu poissa ollessani. Töitä minulla on ollut 5-6 tuntia päivässä. Pitkä aika se on pennulle. Tänään törmäsin yläkerran naapuriin joka oli huomannut lapun ja kertoi, että vaihtelevaa on ollut. Hennolla äänellä kuulemma aika ajoin huutelee. Häntä ei ole häirinnyt ajatteli kertoa vain, kun huomasi lappuni. Vihdoinkin palautetta sitä olen jo hieman odottanut. Kun kerran tulin töistä kotiin oli täällä aikamoinen konsertti menossa. Ihanasti naapurini  oli myös jutellut asiasta muidenkin asukkaiden kanssa ja he eivät taas ole kuulleet mitään. Rohkaisevasti hän vaan sanoi että kyllä se siitä tottuu yksinoloon. Kyseli myös tarvitsenko lenkitys apua töissä ollessani.   :)
                                                                                                                

  

Banga töissä 

                                                                           

Kotipihalla

Ensinmäiselle työviikolle oli laitettu koko pitkä päivä paniikissa hommasin, jo Bangalle iltapäiväksi hoitajaa. Onnekseni sain ottaa Bangan työpaikalleni kokopäiväksi. Työkaverini lupautui hoitamaan neitiä töiden ohella. Kuinka ihanaa itsellekkin aina, kun iski ikävä voi mennä neitiä moikkaamaan. Banga paransi  niin työntekiöiden, kuin asiakkaidenkin viihtyvyyttä. :)
Itselle on kyllä vaikeampaa yksinolo kuin Bangalle kokoajan ajaettelee pikkuista ja miten se

Nukkuma-asennot vaihtuvat yhtä usein kuin paikatkin

oikeen pärjää. Tuhoja neiti ei ole tehnyt ollenkaan omissa leluissa on pysytty niin kotona kuin vieraissakin.

Seisonta harjotusta täytyy vielä treenata pylly pamahtaa aina maahan 

Mihin mun kroppa hävis?

Tyytyväinen olo kaikki rakkaat lelut taas mukana

Nukkuma-asennot vaan paranee :D

Bussi 18 takapenkin pahikset

Hansaa

Kahvilan vilinää 

Tänään lähdimme kaupungille päätin kokeilla julkistaliikennettä miten busseissa suhtauduaan koiraan. Ja jännää se olikin Bussikuskit ottivat iloisesti karvaisen matkustajan kyytiin ja maksua ei tästä sylikoirasta peritty. Bangaa kyllä aluksi hieman jännitti pörisevä, pysähtelevä ja suhautteleva kyyti. Kiltisti istui koko matkan paikoillaan. Torilla oli ihmeteltävää. kun ihmisiä säntäili joka puolella ohi. Olo oli varmaan kuin liisa ihmemaassa. Kiertelimme kävelykadulla missä sopivasti oli remonttia siitäkin päästiin kunnialla ohi hetken tarkkailun jälkeen.

Hansa-kortteliin on koiratkin tervetulleita siellä on kaksi Ashan-kahvilaa minne myös käytäväpöydille voi mennä koirakaverin kanssa. Miten ihanaa totuttaa koiraa ihmisvilinään latten ja croissantin siivittämänä. Ihmisiä pysähteli ihastelemaan ja rapsuttamaan neitiä joka sai huomiota väsyksiin asti. Viereisen liikkeen myyjät ihmettelivät misi ihmiset kulkevat liikkeen ohi niin veikeä ilme naamalla, mutta Bangaahan ne olivat katsoneet. Koko kampaamoliikkeen henkilökunta tulivat ihasteleemaan neitiä ja vaativat että minun täytyy tulla useesti kahville niin he näkevät kuinka tyttö kasvaa.

Hansassa pääsimme kokeilemaan myös rullaportaita ja stockmannilta ostimme Bangalle vilkkuvan pannan. Kätevää kun Kortelassa liikutaan vapaana, pimeällä tuntuu välillä ettei koko koiraa näy missään. Kotimatka bussissa nukuttiin koko matka. :) Raskas reissu otona otettaan pitkät päikkärit mitkä ei tekis pahaa minullekkaan.

Sunnuntaina tavataan Minna Bangan kasvattaja myös hänen koiransa Nana. Mukaan liittyy myös Bangan veli Elmo.